Kuten blogin nimi jo kertoo, minusta tuli Leijonaemo 9/13 kun saimme kuopuksemme. Koska juuri lapseni erityisyys oli syy joka johdatti minut henkiselle tielle, koin että Leijonaemon elämää olisi hyvä nimi kuvaamaan arkeani. Blogissani haluan kertoa elämästäni henkisellä polulla erityislapsen äitinä. Haluan jakaa ihmeitä täynnä olevan elämäni kanssanne ja muistuttaa että ihmeitä tapahtuu koko ajan, niitä suuriakin ♡♡♡

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Onnellinen ♡

Sairastuvalla on heräilty kohti terveyttä. Keuhkokuume on selätetty ja suolistosairaudet saatu aisoihin. Kaikki meni hyvin <3

Olen jälleen pohtinut elämää ja kaikkea mikä ihmiselämän valintoihin ja kokemuksiin kuuluu. Olen päässyt pohdinnoissani taas pykälän verran syvemmälle tasolle ja alkanut hyväksyä syvemmällä tasolla kiitollisuutta ja kaiken vastaanottamista. Paljonkin olen kuluttanut aikaa miettiessäni lapseni sielun valinnan päätöksiä. Kuinka minun pitää vaan luottaa siihen että hän on itse tiennyt mikä hänen omaksi korkeimmaksi parhaakseen on. Ja kuinka KIITOLLINEN minä olen siitä, että hän hän syntyi juuri minun lapsekseni! <3 Kuinka paljon hän luotti siihen, että hän saa tarvitsemansa juuri minulta <3 Kiitos Kiitos Kiitos <3

Kuinka paljon olen saanut häneltä oppia kohti syvempää ymmärrystä, kuinka paljon me kaikki tässä ympärillä olemme saaneet tästä kokemuksesta! Vaikka pelot ja tuska ovat olleet sitä luokkaa etten ikinä olisi tietoisesti toivonut läpi käyväni mitään tällaista, varsinkaan rakkaimpani kustannuksella, kuinka rohkea hän oli tehdessään tämän valinnan <3

Vaikka ehkä ulkopuolisen silmissä tämä elämä ei ehkä niin auvoiselta näytäkään, niin voin vakuuttaa teille- kyse on siitä miten sen haluaa kantaa! Onnellisuus on tunnetila, joka ei ole sidottu minkään tietynlaiseen elämään, vaan valintaan olla onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä elämä eteesi kantaa <3

Mieleeni syötettiin aiemmin tunnuslause, joka osui ja upposi ja jota aion jatkossakin käyttää:

En toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan sitä, mitä minä olen joutunut kokemaan,
mutta toivoisin kaikkien saavan kokea sen, mitä minä olen saanut kokea <3

Kiitollisena, onnellisena kävimme pikku-Rn kanssa tapaamassa meidän ihanaa neurologia. Saimme kuulla alustavat viimeviikkoiset EEG vastaukset ja labratulokset. Labrat aivan priimaa. EEGssä pieniä piikkejä, muttei lainkaan purkaustoimintaa. Spasmit nukahtamisen yhteydessä normaalia myokloniaa, ei epileptistä! Neurologi haluaa vielä nähdä käyrän ennen kuin allekirjoittaa sanelua, sillä jokainen tulkitsee hieman eritavalla käyriä. Mutta vaikka kuitenkaan ei sitten olisi täysin puhdas, voitaneen sanoa että jälleen helkatisti parempi! Eli kaikki pelot ja osoitukset taudin etenemisestä (vielä) vaikeampaan muotoon olisi näin ollen aivan päinvastoin <3

Keskustelimme myös diagnooseista ja saimmekin pari uutta. I think it's only piece of paper <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti